Leo XIV ottaa vastaan ”rakkaan veljen Kristuksessa” ja muistuttaa näiden vuosien tärkeistä saavutuksista katolisen kirkon ja Assyrian itäisen kirkon välisessä virallisessa vuoropuhelussa. Hän ilmaisee syvän kiitollisuutensa sekakomission teologeille, ”ilman joita opilliset ja pastoraaliset sopimukset eivät olisi olleet mahdollisia”. Toivoen, että Lähi-idän kristityt voivat jatkossakin olla todistajia ylösnousseelle Herralle, hän asettaa jälleen tavoitteekseen täydellisen yhteyden: ei hallitsemista, vaan lahjojen vaihtoa.
Sisällysluettelo
Kirkon ykseyden teema, joka oli niin tärkeä paavi Leo XIV:lle, saa tänään uuden sysäyksen viime vuosien ”kauniin” perinteen elvyttämisen ansiosta, totesi paavi tänä aamuna, 27. lokakuuta, hänen pyhyydelleen Mar Awe III:lle, Assyrian itäisen kirkon katolikos-patriarkalle, audienssissa katolisen kirkon ja Assyrian itäisen kirkon välisen teologisen vuoropuhelun yhteisen komission jäsenten kanssa.
He palaavat Vatikaaniin viime vuoden vierailunsa jälkeen, joka järjestettiin kirkkojen välisen virallisen vuoropuhelun 30-vuotisjuhlan kunniaksi. Unohtamatta kristittyjen tilannetta Lähi-idässä ja muistellen Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotispäivää, paavi ilmaisi puheessaan halunsa kehittää mallia täydellisestä yhteydestä, joka ei tarkoita ”nielaisemista tai hallitsemista”, vaan päinvastoin edistää Hengen lahjojen yhteistä käyttöä.
Veljellinen kohtaaminen ja teologinen vuoropuhelu – tie yhtenäisyyteen
Puhuen asianomaisten organisaatioiden edustajien yhteisistä vierailuista paavi toteaa, että ne ovat merkki siitä, että ”veljellinen kohtaaminen ja teologinen vuoropuhelu ovat toisiaan täydentäviä elementtejä tiellä yhtenäisyyteen”. Iloiten äskettäisestä edistymisestä virallisessa vuoropuhelussa, jota hän kutsuu ”merkittäväksi”, Rooman piispa korostaa, että se on seurausta hänen edeltäjiensä asettaman tehtävän ja metodologian uskollisesta noudattamisesta.
Yhteinen kehittäminen täydellisestä mallista
Paavi ilmaisee vilpittömän kiitollisuutensa sekakomission teologeille heidän arvokkaasta ja ratkaisevasta panoksestaan doktriinisten ja pastoraalisten sopimusten saavuttamisessa. Hän viittaa suoraan konsensukseen ”kristologisesta uskosta”, joka ratkaisi ”1500 vuotta kestäneen kiistan”. Näin ollen, hän toteaa, ”dialogimme on edennyt sakramenttien keskinäisen tunnustamisen ansiosta, mikä on mahdollistanut kirkkojemme välisen sakramentaalisen yhteyden”. Ennakoiden seuraavia askelia, jotka ovat saaneet inspiraationsa Johannes Paavali II:n encyclicalasta ”Ut Unum Sint”, paavi Leo selittää tämän hetken tärkeimmän ongelman:
Se on ensimmäisen vuosituhannen innoittaman täydellisen yhteyden mallin yhteinen kehittäminen ja samalla huolellinen vastaus nykyajan haasteisiin. Kuten edeltäjät ovat toistuvasti korostaneet, tällainen malli ei saa tarkoittaa toisten nielaisemista tai hallitsemista, vaan sen on edistettävä lahjojen vaihtoa kirkkojemme välillä, jotka ovat saaneet Pyhältä Hengeltä Kristuksen ruumiin rakentamiseksi.
Synodaalisuuden harjoittaminen – juhliminen saman alttarin ääressä
Paavin puhe jatkuu synodaalisuuden mainitsemisella, joka hänen mukaansa on ”lupaava tie eteenpäin”, koska se liittyy läheisesti ekumeeniseen teemaan. Synodaalisuutta käsittelevän synodin hengessä Leo XIV toivoo, että Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhla – ja pontifikin ensimmäinen kansainvälinen matka, joka vie hänet Turkkiin juhlistamaan tätä vuosipäivää, on vain kuukauden päässä – johtaa ”synodaalisuuden muotojen käyttöönottoon kaikkien kristillisten perinteiden keskuudessa” ja inspiroi uusia ekumeenisia synodaalisia käytäntöjä. Pietarin seuraaja kehottaa meitä rukoilemaan kaikkien pyhien, erityisesti viime vuonna Rooman martyrologiaan lisätyn Iisakin Ninivelilaisen, puolesta. Lopuksi, ennen yhteistä Isä meidän -rukousta, hän jättää viimeisen sanan Lähi-idän kristityille:
Olkoon he aina uskollisia todistajia ylösnousseesta Kristuksesta, ja olkoon vuoropuhelumme lähentämässä siunattua päivää, jolloin juhlimme yhdessä yhden alttarin ääressä, nauttien yhdestä ruumiista ja verestä Vapahtajamme, ”jotta maailma uskoisi”.
