Tämän asiantuntijan mukaan on perheitä, joissa sanomattomat asiat voivat muuttua erittäin myrkyllisiksi ja saastuttaviksi, loukkausten ja väärinkäsitysten lähteiksi.
Tällä hetkellä hän omistautuu emotionaalisen ekologian säätiölle, joka juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan.
Mitä emotionaalinen ekologia tarkalleen ottaen on?
Se on emootioiden hallinnan malli, jonka loimme yhdessä Jaume Solerin kanssa vuonna 2002. Se keskittyy emotionaalisen vakauden taitoon. Sen ydin on oppia ohjaamaan fyysistä, emotionaalista ja henkistä energiaamme kolmen tason parantamiseen: suhteessa itseemme, muihin ja planeetan hyvinvointiin. Koska arvot määrittävät tämän energian suunnan, ehdotamme sen ohjaamista rakastavaan luovuuteen ja hyvyyteen toiminnassa. Haluamme olla osa ratkaisua, emme osa ongelmaa. Ehdotamme kouluttamaan CAPA-periaatteen (luova – rakastava – rauhaa rakastava – itsenäinen) mukaisia ihmisiä, jotka ovat herkkiä ja välittävät elämästä.
Jos tunteiden ymmärtäminen ja niiden käsittely on jo sinänsä vaikeaa, eikö niiden yhteys ekologiaan lisää vielä yhden vaikeustason?
Päinvastoin. Ihmiset ovat luontoa, ja jokainen meistä on ekosysteemi, jolla on omat alueensa, energialähteensä, tapansa olla vuorovaikutuksessa muiden olentojen kanssa ja emotionaalinen ilmapiirinsä. Emme voi työskennellä tunteidemme kanssa, jos irrotamme itsemme niistä. Se, mitä planeetalle tapahtuu, vaikuttaa meihin, ja samalla, kun meitä ohjaavat egomme synnyttämät intohimot, kuten kunnianhimo, ylimielisyys ja ylpeys, vahingoitamme lopulta luontoa ja siten omaa terveyttämme. Kokemamme ilmastokriisi on ihmisen toiminnan tulos ja aiheuttaa emotionaalista epätasapainoa, kuten ekotriangulaatiota, solastalgiaa, vihaa, suuttumusta ja toivottomuutta.
Mitä hyötyä tästä voi olla meille yksilöinä?
Monessa mielessä, kuten: suurempi kyky ylläpitää henkistä ja emotionaalista terveyttämme ja tasapainoamme tässä epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa; suurempi riippumattomuus ulkoisista vaikutteista ja manipuloinnista; enemmän kriittistä ajattelua ja enemmän voimaa ja kykyä olla tottelematta käskyjä, jotka johtavat meidät väkivaltaan ja tuhoon ja jotka ovat ristiriidassa elämän ja ihmisyytemme kanssa; vähemmän emotionaalista jännitystä odottamattomissa tilanteissa ja enemmän luovuutta sopeutuvien toimenpiteiden toteuttamiseksi; enemmän rauhallisuutta ja mielen selkeyttä; parempi laatu henkilökohtaisissa suhteissamme; proaktiivinen suhtautuminen maailman ja planeetan ongelmiin.
Miksi on ihmisiä, jotka eivät siedä edes itseään?
Luultavasti se johtuu siitä, että he tuntevat itsensä vain pinnallisesti tai ovat omaksuneet ulkoisia arvioita, jotka eivät aina ole heidän edukseen. Jos he eivät tunne itseään, he eivät voi ymmärtää omaa arvoaan tai vahvistaa itsetuntoaan, eivätkä siten kunnioita, arvosta tai rakasta itseään. Vain kun rakastamme itseämme, voimme antaa itsellemme tarvittavan ja ansaitun huolenpidon. Muussa tapauksessa emme ehkä siedä itseämme ja hylkäämme itsemme, koska olemme osittain vastuussa omasta kärsimyksestämme.
Kuinka mielestäsi tätä käsitystä voidaan muuttaa? Voisitko antaa meille muutamia suosituksia, joita voitaisiin soveltaa käytännössä?
Gandhi sanoi: ”Jos hoidamme hiuksiamme joka päivä, miksi emme tekisi samaa sydämillemme?” Voimme harjoitella päivittäin emotionaalista hygieniaa käyttämällä emotionaalisen hyvinvoinnin harjoituslaitteita. Fundació Ecología Emocional -säätiössä olemme jo 30 vuoden ajan tarjonneet seuraavia ennaltaehkäiseviä keinoja: tahdonvoiman vahvistaminen; CAPA-persoonallisuusominaisuuksien kehittäminen (luovuus – rakkaus – rauhantahtoisuus – itsenäisyys); 4R-harjoitukset tunteiden suhteen, myrkyllisen käyttäytymisen vähentäminen, emotionaalisten haavojen parantaminen, käyttämättömien kykyjen ja ominaisuuksien uudelleenhyödyntäminen sekä tunteiden käsittelyn opettaminen (esimerkiksi vihan voiman muuntaminen epäoikeudenmukaisuuden korjaamisen voimaksi tai kateuden positiiviseksi ihailuksi).
Kuinka perheen ”emotionaalinen ilmapiiri” vaikuttaa lasten emotionaaliseen kehitykseen?
Muistakaamme, että meitä määrittää se perheen tyyppi, jonka luomme – perhe, jonka olemme valinneet – eikä se, johon olemme syntyneet tai kasvaneet. Biologia itsessään on tehoton kriteeri valittaessa ihmisiä lähipiiriimme. Sattuma ei aina tuo yhteen yhteensopivia ihmisiä, ja joskus yhdistelmät voivat olla täysin epätasapainoisia. Olemme vastuussa oman perheemme luomisesta, jonka valitsemme itse – perheen, jonka valitsemme – joka voi sisältää koko tai vain osan sukulaisperheestämme sekä muita ihmisiä, joihin meitä yhdistävät kiintymyksen, solidaarisuuden ja yhteisen elämän siteet.
Jos perheemme ekosysteemi on emotionaalisesti hedelmätön eikä tarjoa meille emotionaalista ravintoa (kiitollisuutta, tunnustusta, iloa, vahvistusta, kunnioitusta, kehuja); jos meillä ei ole tarpeeksi tilaa olla oma itsemme (emotionaalinen tukahduttaminen); jos usein sataa ”happoa” (loukkauksia, nöyryytyksiä, halveksuntaa, puuttumista…) tai jos aikuiset antavat esimerkkiä epäkypsille ihmisille, jotka ovat alttiita tuhoisuudelle, erilaisille riippuvuuksille, emotionaaliselle etäisyydelle tai näkevät elämässä vain pahinta… emotionaalinen ilmapiiri voi olla niin epätasapainoinen, että lapset kärsivät, tukahduttavat itsensä, masentuvat, eivät luota itseensä ja lopulta menettävät suunnan.
Mikä rooli vanhempien ilmaisemattomilla tai huonosti hallituilla tunteilla on koko perheen emotionaalisen terveyden kannalta?
Se, mitä ei ole ratkaistu, tukahdutetaan. Emotionaalinen itsehillintä sekoitetaan usein tukahduttamiseen. Emotionaalinen itsehillintä tarkoittaa sitä, että ilmaisee sen, mitä on tarpeen ilmaista, oikealle henkilölle, oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikealla tarkoituksella. Se on sekä välttämätöntä että viisasta.
Toisaalta tukahduttaminen tarkoittaa tunteiden kertymistä ilman asianmukaista purkautumista, mikä voi johtaa niiden kärjistymiseen. Esimerkiksi tukahdutettu viha voi muuttua raivoksi, raivo loukkaukseksi ja loukkaus katkeruudeksi. Katkeruudesta vihaan on vain yksi askel.
Joissakin perheissä sanomatta jättäminen voi olla erittäin myrkyllistä ja turmeltavaa, loukkausten ja väärinkäsitysten lähde. Hiljaisuus voi kuin muuri sulkea kaikki perheenjäsenet sisään.
Emotionaalisen ekologian näkökulmasta, kuinka voimme opettaa perheitä huolehtimaan omasta ”emotionaalisesta ekosysteemistään”?
Perheen laatu riippuu sen jäsenten laadusta. Sen on oltava avoin ja joustava elämänprojekti, joka kykenee luovaan kehitykseen jäsentensä muuttuessa ja kasvaessa. Sen on perustuttava rakkauden ja ahneuden poissulkemisen periaatteisiin.
Meidän on ymmärrettävä, että perhe on valinta, ei velvollisuus. Sen on oltava tila yksilölliselle ja kollektiiviselle kasvulle. Jotta voimme tehdä viisaan valinnan perheen suhteen, meidän on aloitettava henkilökohtaisesta kypsyydestä, itsenäisyydestä ja vastuullisesta vapaudesta.
Se ei ole vain ”paikka, jossa piiloudumme”, vaan sen on oltava tila emotionaalisille siteille, tukeville suhteille ja henkilökohtaiselle kasvulle. Sen on edistettävä samanaikaisesti perheen projektin ja kaikkien sen jäsenten henkilökohtaisten elämänsuunnitelmien integrointia ja kehitystä – sen on oltava kunnioittava, suojattu tila, joka on vapaa emotionaalisesta saastumisesta. Näin se voi edistää itsensä, muiden ja maailman kohtaan tunteman kiintymyksen muodostumista ja vahvistumista.
Mitä strategioita suosittelette ”päivittäisen emotionaalisen hygienian” noudattamiseksi kotona?
Olisi viisasta olla koskaan menemättä nukkumaan ilman, että on sopinut rakkaiden kanssa. Jokaisen ihmisen velvollisuus on huolehtia omasta emotionaalisesta alueestaan, jotta se pysyy puhtaana ja vapaana myrkyistä. Meidän on vältettävä jännityksen, loukkaantumisen, vihan, raivon, tyytymättömyyden kertymistä, jotta emme stressitilanteessa kaada kaikkia näitä epävakautta aiheuttavia tunteita perheemme päälle kuin ”happosadetta”. On mahdotonta käyttää muita säilytyspaikkana kertyneelle emotionaaliselle roskalle.
Ennen kuin astumme kotiimme, meidän on muistettava, että se on ”suojattu alue”, jossa asuu ihmiskunnan erityisimpiä edustajia, niitä, joita olemme päättäneet rakastaa. Heistä huolehtiminen on oltava prioriteettimme.
On myös tärkeää luoda mahdollisuuksia rauhalliseen keskusteluun, jotta voimme jakaa päivän tapahtumat. Kuuntele muita tarkkaavaisesti tuomitsematta. Onnittele ja kiitä joka päivä jokaista perheenjäsentä kaikesta arvokkaasta, mitä he tuovat elämäämme.
Hän väittää, että ”ulkoinen on yhteydessä sisäiseen”. Kuinka tämä ajatus heijastuu perheen dynamiikkaan ja siihen, kuinka perheenjäsenet suhtautuvat toisiinsa?
Jos en tunne itseäni, en arvosta itseäni enkä rakasta itseäni… kuinka voin tuntea, arvostaa ja rakastaa muita?
Jos elän jatkuvassa taistelussa itseni kanssa… voinko tuoda rauhaa, tyyneyttä ja harmoniaa perheeseeni?
Jos täytän mieleni sisäisellä vuoropuhelulla, jossa vähättelen, loukkaan ja halveksin itseäni… kuinka voin oppia tuntemaan, arvostamaan, onnittelemaan ja huolehtimaan muista?
Jos en huolehdi omista tarpeistani, toteuta unelmiani ja taistele sen puolesta, mikä on minulle tärkeää… voinko olla kelvollinen esimerkki lapsilleni ja perheelleni, jotta he tekisivät samoin?
Kuinka vanhempien emotionaaliset mallit edistävät uuden, tietoisemman ja elämään sitoutuneemman sukupolven muodostumista?
Vuoren huipulla seisoo kaksi isää, kumpikin poikansa kanssa. Toinen isä kääntyy poikansa puoleen, osoittaa maisemaa ja sanoo: ”Poikani, kaikki mitä näet, voi jonain päivänä olla sinun.” Toinen isä tekee saman poikansa kanssa, mutta hänen viestinsä on aivan erilainen: ”Poikani, katso!”
Nämä ovat kaksi täysin erilaisiin arvoihin perustuvaa kasvatustyyliä. Ensimmäisessä tapauksessa on mukana ahneus, kunnianhimo, omistamisen halu, kilpailu, utilitarismi, päämäärä ennen kaikkea, valta… Toisessa tapauksessa isä välittää taiton katsoa ja nähdä, arvostaa maiseman kauneutta ilman halua omistaa tai käyttää sitä, elää maailmassa, huolehtia siitä ja ihailla sitä…
Jos haluamme, että uusi sukupolvi on enemmän yhteydessä elämään, meidän on opetettava heitä ”näkemään”, ymmärtämään luonnon kauneutta, kunnioittamaan ihmisiä ilman halua omistaa heitä, huolehtimaan heistä.
Kuinka tärkeää nonverbaalinen emotionaalinen viestintä on terveiden perhesuhteiden rakentamisessa?
Se, mitä kieli ei pysty välittämään, ilmaistaan usein kehon kielellä. Keho on harvoin hiljaa. Nonverbaalinen emotionaalinen viestintä on läsnä jatkuvasti. Voimme olla kokonaan puhumatta. Kasvomme, kätemme, ryhtimme, äänensävy… voivat sekä vahvistaa että kumota sanallisen kielemme.
Jos haluamme rakentaa terveitä perhesuhteita, on tärkeää olla johdonmukaisia ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme. Keho heijastaa sisäistä johdonmukaisuutta tai epäjohdonmukaisuutta. Usein se, mitä emme sano ääneen – ilmeemme, eleemme, ryhtimme – kertoo paljon.
Kokemuksenne mukaan, miten perhe voi muuttaa negatiivisen emotionaalisen ilmapiirin – jännitteet, valitukset tai epäluottamus – harmoniseksi ja luottamukselliseksi ilmapiiriksi?
Muistakaa, miksi olette yhdessä, mikä on perheen syvällinen merkitys (rakastavien suhteiden verkosto, joka auttaa meitä kasvamaan elämän eri vaiheissa, joka tukee, inspiroi, lohduttaa ja kannustaa meitä tulemaan paremmaksi versioksi itsestämme). Kun ulkomaailma muuttuu ”vihamieliseksi”, emotionaalisesti terve perhe voi olla turvapaikka, jossa voimme toipua, parantua ja jossa tiedämme olevamme suojattuja ja turvassa.
Tämän tietoisuuden pohjalta meidän on pyrittävä parantamaan sisäistä emotionaalista ilmapiiriämme, harjoiteltava kykyämme järjestää henkistä ja emotionaalista tilaamme, kehitettävä itseämme ihmisinä ja harjoiteltava ystävällisyyttä jokapäiväisissä pienissä asioissa.
Voimme aloittaa etsimällä jotain, mistä voimme olla kiitollisia tai tunnollisia, ja ilmaista sen jokaiselle perheenjäsenelle. Lisäksi, kun loukkaannumme tai valitamme jostakin, meidän tulisi ilmaista tunteemme ilman vihaa, puhumalla omasta puolestamme: ”Tunsin samoin, kun sinä… ja pyydän sinua…”
Mikä rooli pienillä päivittäisillä emotionaalisilla teoilla (kuten kuunteleminen, kiitollisuus tai halaus) on kodin ”emotionaalisen ilmapiirin” luomisessa?
Niillä on keskeinen rooli. Aloita päivä kiitollisuudella, anna hymy, tee jotain odottamatonta toiselle ihmiselle, tarjoa apua jossakin pienessä asiassa, sano useammin ”rakastan sinua”, ‘kiitos’, ”arvostan tätä todella”, hankkiudu eroon siitä, mitä emme enää tarvitse, tuuleta fyysinen ja emotionaalinen tila… Kaikki tämä auttaa uskomattoman paljon. On erittäin tärkeää hidastaa vauhtia, koska kiire on väkivallan lähde eikä anna kehittyä niin tarpeelliselle hellyyden tunteelle. Voimme irrottautua digitaalisista laitteista, kun olemme yhdessä, ja nauttia toistensa seurasta, kosketuksesta, kontaktista ja katsekontaktista. Läsnäolo, kärsivällisyys, anteliaisuus, hellyys ja ystävällisyys ovat ystävällisyyden ilmentymiä ja merkki kehittyneestä älykkyydestä.
