Paavi Leo XIV johtaa tapahtumaa ”Yhdessä toivossa” – 60-vuotisjuhlaa Nostra aetate -kirjeestä, Vatikaanin II kirkolliskokouksen julistuksesta uskontojen välisestä vuoropuhelusta.
Sisällysluettelo
”Kuusikymmentä vuotta sitten”, kun Nostra Aetate , Vatikaanin II kirkolliskokouksen julistus kirkon suhteista ei-kristillisiin uskontoihin, julkaistiin, ”kylvettiin siemen toivolle uskontojen välisestä vuoropuhelusta”, paavi Leo XIV totesi tiistai-iltana. ”Tänään teidän läsnäolonne todistaa, että tämä siemen on kasvanut mahtavaksi puuksi, jonka oksat ovat levinneet kaikkialle, tarjoamalla suojaa ja tuottaen runsaasti hedelmää keskinäisen ymmärryksen, ystävyyden, yhteistyön ja rauhan muodossa.”
Pyhä isä puhui maailmanuskontojen edustajille, Pyhään istuimeen ja Vatikaaniin akkreditoitujen diplomaattikunnan jäsenille sekä uskonnollisille johtajille, jotka osallistuvat uskontojen väliseen vuoropuheluun ja olivat kokoontuneet Paavali VI -saliin juhlistamaan historiallisen kirkolliskokouksen julistuksen vuosipäivää.
Vuoropuhelu elämäntapana
Nostra aetate , sanoi paavi, ”avasi silmämme yksinkertaiselle mutta syvälliselle periaatteelle: vuoropuhelu ei ole taktiikka tai väline, vaan elämäntapa, sydämen matka, joka muuttaa kaikki osallistujat, sekä kuuntelijat että puhujat”.
Viitaten juhlavuoden nimeen ”Kulkemme yhdessä toivossa”, , paavi Leo sanoi: ”Me kuljemme tätä tietä” luopumatta vakaumuksistamme, vaan pysymällä niissä uskollisina. Aito vuoropuhelu, hän jatkoi, ”ei ala kompromissista, vaan vakaumuksesta – oman uskomme syvistä juurista, jotka antavat meille voimaa ojentaa kätemme toisille rakkaudella”.
Dialogin marttyyrit
Pyhä isä aloitti puheensa mainitsemalla monet eri uskontokuntien edustajat, jotka ovat viimeisten 60 vuoden aikana työskennelleet ”Nostra aetate -asiakirjan toteuttamiseksi”, joskus jopa uhraamalla henkensä, ”dialogin marttyyrit, jotka vastustivat väkivaltaa ja vihaa”.
Hänen mukaansa olemme päätyneet siihen, missä olemme tänään, ”heidän rohkeutensa, ponnistelujensa ja uhraustensa ansiosta”.
Nostra aetate : edelleen erittäin ajankohtainen
Korostaen, että Nostra aetate -kirje on edelleen ”erittäin ajankohtainen”, paavi Leo muistutti kirkolliskokouksen opetuksista: siitä, että ihmiskunta on yhä yhtenäisempi, että kaikki ihmiset kuuluvat yhteen ihmisperheeseen, jolla on yhteinen alkuperä ja yhteinen päämäärä; että kaikki uskonnot yrittävät vastata ”ihmisen sydämen levottomuuteen”; ja että katolinen kirkko ”ei hylkää mitään, mikä on totta ja pyhää näissä uskonnoissa”.
Paavi Leo muistutti myös julistuksen alkuperästä, joka juontuu halusta laatia asiakirja, joka kuvaisi ”uusia suhteita kirkon ja juutalaisuuden välillä” – halusta, joka on toteutunut Nostra aetate -julistuksen neljännessä luvussa, joka on ”koko julistuksen ydin ja liikkeellepaneva voima”.
Tämä luku, jatkoi paavi, johtaa viimeiseen lukuun, jossa sanotaan, että ”emme voi todella kutsua Jumalaa, kaiken olemassaolon Isää, jos kieltäydymme kohtelemasta veljellisesti jokaista miestä tai naista, jotka on luotu Jumalan kuvaksi”.
Pyhä vastuu
Puheensa lopussa paavi muistutti uskonnollisille johtajille, että ”heillä on pyhä vastuu: auttaa kansaamme vapautumaan ennakkoluulojen, vihan ja vihamielisyyden kahleista; auttaa sitä nousemaan egoismin ja itsekeskeisyyden yläpuolelle; auttaa sitä voittamaan ahneuden, joka tuhoaa sekä ihmisen hengen että maan”.
‘Näin’, hän sanoi, ”voimme auttaa kansaamme tulemaan aikamme profeetoiksi: ääniksi, jotka tuomitsevat väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden, poistavat erimielisyydet ja julistavat rauhaa kaikille veljillemme ja sisarillemme”.
Hän muistutti heitä heille annetusta ”suuresta tehtävästä”: ”herättää kaikissa miehissä ja naisissa tunne ihmisyydestä ja pyhyydestä”.
Antaa ihmiskunnalle toivoa
”Juuri siksi, ystäväni, olemme kokoontuneet tänne”, hän sanoi, ”kantaen valtavaa vastuuta uskonnollisina johtajina, tuomaan toivoa ihmiskunnalle, jota usein koettelee epätoivo”.
Paavi Leo päätti puheensa paavi Johannes Paavali II:n sanoilla, jotka tämä lausui Assisissa vuonna 1986: ”Jos maailma on olemassa ja miehet ja naiset haluavat selviytyä siinä, maailma ei voi tulla toimeen ilman rukousta.”
Siksi hän kehotti heitä kaikkia hiljentymään hiljaiseen rukoukseen sanoen: ”Tulkoon rauha meidän ylle ja täyttäköön se sydämemme.”
